Galleria Heimlich: 2019

maanantai 2. joulukuuta 2019

Mitä minä näen syksyllä 2019?

Tässä teoksessa konkeretisoituu tapani prosessoida näkemiäni asioita uuteen muotoon, useimmiten tiedostamatta. Kiitos tyttäreni Olen vastentahtoisesti joutunut tekemisiin mielestäni epämiellyttävän Minecraft-kuvamaailman kanssa. Ja siinähän se ääreläinen nyt seisoo edessäni. Huomasin hänet muutama hetki siitä, kun totesin teoksen olevan valmis ja sommitelmallisesti onnistunut. No, voihan se olla ettei sitä kukaan muu siinä näe.

Enderman Holding an Ice Cube, 2019, Akryyli kankaalle, 100x70cm.

Mitä minä näen? 2019, Akryyli kankaalle, 150x100 cm.

Teos Mitä minä näen? on saanut taas uuden muodon. Tämä taitaa olla neljäs. Tänä syksynä siihen tuli jotain alttaritaulumaista.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Näyttely Jyväskylän lääkärikeskus Pihlajalinnassa

Maalauksia rajoista, ikkunoista ja valosta

Tässä näyttelyssä on esillä akryylimaalauksiani vuosilta 2018 ja 2019. Mukana on teoksia kolmesta eri sarjasta, jotka kuitenkin teemoiltaan liittyvät toisiinsa. Olen ollut muutaman vuoden tekemättä taidetta juuri lainkaan ja tänä aikana päähän olikin ehtinyt kasautua melkoinen sedimentti erilaista ajatusmassaa. Nämä teokset ovat ensimmäisiä representaatiota tästä omasta tavastani hahmottaa ja jäsentää todellisuutta. Ensimmäinen kymmen kappaleen maisemallinen sarja käsittelee tasapainoilua ja rajanvetoa optimismin ja pessimismin välillä. Tummanpuhuvat kuvapinnat ovat syntyneet sellaisten kysymysten äärellä, kuten "Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi?" Lasi tässä yhteydessä viittaa sekä ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin, että henkilökohtaisiin käsityksiin omista rajoista, tai rajoittuneisuudesta. Toinen kokonaisuus kantaa työnimeä "Näen vaalenapunaisen ja harmaan läpi". Nämä maalaukset ovat ikkunoita, joista voi nähdä kauneutta, avuttomuutta, elämän suhteellisuutta ja haurautta. Kolmas kokonaisuus muodostuu neljästä valoisasta maalauksesta ja niissä osittain kiteytyy se mitä tällä hetkellä näen.