Suljettujen ovien äärellä

 

 

Ovet ovat värikkäitä, mutta sisäänpäinkääntyneitä paperille sekatekniikalla tehtyjä maalauksia. Miksi ovea ei saa auki? Minne ne vievät? Miksi toisista ovista on vaikeampi kulkea kuin toisista? Minkä vuoksi joitain ovia ei uskalla avata, vaikka haluaisi? Miksi joku ovi on läpipääsemätön? Käsittelen näyttelyssäni saamattomuuden, sedimentoitumisen, uskonpuutteen ja pelkojen tunteita. Teokset on tehty alkutalvesta 2014, pimeimpään mahdolliseen aikaan. Pimeys sai minut vedostamaan maalauksiini pistekirjoitusarkkeja, mustalla.

 

Paluu tulevaisuuteen

Pidemmän puoleiseksi venähtäneen maalaustauon aikana olen päätoimisesti hoitanut lapsen kaksivuotiaaksi, remontoinut laivaa ja tehnyt kuvataideopen töitä. Syksy ja alkutalvi 2014 oli pitkä ja pimeä, mutta tuona aikana sain yllättävän paljon aikaiseksi. Käynnistin kaksi aika erityyppistä maalausprojektia, joista toinen on esillä Jyväskylässä Vakiopaine Baarissa maaliskuun ajan. Näyttelyn nimi on OVET, ja se käsittelee suljettuja ovia. Teossarja sai alkunsa saamattomuudesta ja paikalleen jumiutumisesta ja siihen kyllästymisestä. Myöhemmin, mutta viimeistään toukokuussa 2016 toteutuva näyttely on tyyliltää hyvin erilainen. Sen tausta ja inspiraatio on pikasommitelmissa ja James Abbot McNeill Whistlerissä. Kärsin tällä hetkellä työhuonepulasta mikä hieman vaikeuttaa työskentelyä.