Muutamia tämän vuoden diptyykkejä

Kohtaaminen I ja II, 2015, akryyliväri mdf-levylle. 140x110. Yksityisomistuksessa.

 

Aamu I ja II, 2015, akryyliväri kankaalle. 160x120cm. Yksityisomistuksessa.

Uusi työhuone

Uusi työhuoneeni sijaitsee Jyväskylässä yksityistalon alakerrassa. En voi kehuskella upealla luonnonvalolla ja suurilla ikkunoilla, mutta olen tilanteeseen kuitenkin äärettömän tyytyväinen. On hyvin tilaa työskennellä ja perusasiat jokseenkin kunnossa. Varsinainen töiden esittelytila se ei ole, eli avoimia ovia en aio/voi järjestää.

Idun on herännyt

Jossain aiemmista teksteistäni, muistaakseni Odotuksen värit -näyttelyn yhteydessä, kirjoitin Idunin uni -nimisistä maalauksista. Teokset siis saivat nimensä laivan mukaan, jota mieheni ja minä olemme rakentaneet vuodesta 2010. Nyt se on valmis! Pääsimme juhannuksena liikkeelle. Uskomaton tunne. Kirjoitan tässä yhteydessä tästä siksi, että luulen Idunin valmistumisella olevan paljon  merkitystä taiteen tekemiseeni noin ylipäänsä. Vapaus, irtautuminen, tajuton kauneus ja seikkailut ovat asioita, joita olen kaivannut pitkään. Idun pitää myös huolella ajatukset historiassa. Vaikka suurin osa siitä on uusittu, vielä moni kohta sen rakenteissa ja osissa muistuttaa ajasta 120-vuotta sitten. Ja kaikesta mitä sillä välillä on tapahtunut. Me jatkamme nyt sen tarinaa ja se on suuri kunnia.

 

 

 

Outo valo 2015

 















Outo valo 2015 - sarjan akryylimaalaukset ovat hyvin nopeasti maalattuja tutkielmia valosta, vedestä, kivestä, mustasta, pinkistä ja sinivihreästä. Näkökulmia voi olla monia. Nopea maalaustekniikka on intuitiivista ja keskittymistä vaativaa. Välillä lopputulos on loistava ja kohta taas aivan hirveä. Upeimpia hetkiä ovat ne, kun joutuu kysymään itseltään: "Teinkö minä tuon? Miten?". Ja tylsimpiä ja tyhjimpiä ne, kun yrittää sitten tehdä samantyylistä uudestaan eikä se mitenkään onnistu. Outo valo 2015 -sarja sai alkunsa jo kolmisen vuotta sitten, mutta silloin huomattavasti pienimuotoisemmin.

Tilapäinen ratkaisu työhuonepulaan

Työskentelen muutaman kuukauden taas Kivääritehtaalla. Vanha tuttu paikka siis, mutta huone eri ilmansuuntaan. Osoite on Kivääritehtaankatu 8, 40100 Jyväskylä. 

Nämä akryylimaalaukset ovat aivan uusia eivätkä välttämättä edes valmiita. Niistä saa nyt kuitenkin jonkunlaisen käsityksen siitä missä mennään. Käytän maalauspohjana tällä hetkellä pääasiassa mdf-levyä.

introverttiä taidetta tarjolla

Ovet-näyttelystä jäi monta teosta kotiin lojumaan. Kaikki tässä esitellyt "Ovet" on suurelle (n. 80x90 ja 70x90) paperille tai paksulle kartongille akryylivärillä maalattuja. Ne on tehty alkutalvesta 2014.

 

Suljettujen ovien äärellä

 

 

Ovet ovat värikkäitä, mutta sisäänpäinkääntyneitä paperille sekatekniikalla tehtyjä maalauksia. Miksi ovea ei saa auki? Minne ne vievät? Miksi toisista ovista on vaikeampi kulkea kuin toisista? Minkä vuoksi joitain ovia ei uskalla avata, vaikka haluaisi? Miksi joku ovi on läpipääsemätön? Käsittelen näyttelyssäni saamattomuuden, sedimentoitumisen, uskonpuutteen ja pelkojen tunteita. Teokset on tehty alkutalvesta 2014, pimeimpään mahdolliseen aikaan. Pimeys sai minut vedostamaan maalauksiini pistekirjoitusarkkeja, mustalla.

 

Paluu tulevaisuuteen

Pidemmän puoleiseksi venähtäneen maalaustauon aikana olen päätoimisesti hoitanut lapsen kaksivuotiaaksi, remontoinut laivaa ja tehnyt kuvataideopen töitä. Syksy ja alkutalvi 2014 oli pitkä ja pimeä, mutta tuona aikana sain yllättävän paljon aikaiseksi. Käynnistin kaksi aika erityyppistä maalausprojektia, joista toinen on esillä Jyväskylässä Vakiopaine Baarissa maaliskuun ajan. Näyttelyn nimi on OVET, ja se käsittelee suljettuja ovia. Teossarja sai alkunsa saamattomuudesta ja paikalleen jumiutumisesta ja siihen kyllästymisestä. Myöhemmin, mutta viimeistään toukokuussa 2016 toteutuva näyttely on tyyliltää hyvin erilainen. Sen tausta ja inspiraatio on pikasommitelmissa ja James Abbot McNeill Whistlerissä. Kärsin tällä hetkellä työhuonepulasta mikä hieman vaikeuttaa työskentelyä.